11.11.2009

Radikaalivihreät järjestäytyvät

Yleensä en huuhaa-uutisille korvaani lotkauta, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Joskus pitää oikein pysähtyä ihmettelemään, miten mielipuolisilla meemeillä ihmisaivot voivatkaan saastua. Viherterroristit ovat nimittäin perustamassa omaa, varsin linkolalaiselta kuulostavaa puoluetta. Ainakin MTV3 kutsuu heitä nimellä Radikaalivihreät.

Lehden mukaan Vihreäksi puolueeksi itseään kutsuva ryhmä haluaa tehdä pesäeron nykyvihreisiin, jotka ovat ryhmän mielestä markkinavoimien vietävissä ja haitallisempia ympäristölle kuin perinteiset vasemmistopuolueet.

Uusi radikaaliryhmä pitää markkinavoimia absoluuttisen pahana asiana, mikä ei ole kovin yllättävää. Virkkeen loppu sen sijaan on. Ilmeisesti radikaalivihreät ovat niin äärivasemmistolaisia, että perinteiset vasemmistopuolueet edustavat heille niitä demonisoituja markkinavoimia. Mielenkiintoista! Itse ainakin teen virkkeestä tällaisen tulkinnan.

Vihreiden toiminta on hirveää katsottavaa. Me emme erota nykyisiä vihreitä kokoomuksesta mitenkään, sanoo radikaalivihreiden tiedottaja Ville Rantanen Demarissa.

Tässäkään ei ole mitään yllättävää. Jos molemmat puolueet istuvat sopuisasti samassa hallituksessa, kuinka suuria eroja niiden ideologioissa voi olla? Istuuhan Ruotsalainen Kansanpuoluekin aina joka ainoassa hallituksessa, sen oikeistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta riippumatta. Suomessa suurilla puolueilla ei nyt vain ole minkäänlaisia käytännön eroja. Kyllähän tämä on ollut tiedossa jo pitkään.

Eduskuntavaaleissa radikaalivihreitä ei kuitenkaan tulla näkemään, sillä he eivät usko eduskunnan kykyyn saada aikaan suuria muutoksia.

Kas, aivan kaikki radikaalivihreiden ajatukset eivät olekaan rinnakkaistodellisuudesta kotoisin. Vähän kyllä ihmettelen, miksi pitää perustaa poliittinen puolue¸ jos ei ole aikomustakaan osallistua eduskuntavaaleihin.

Kuntavaaleissa puolueen jäseniä sen sijaan saattaa olla ehdolla.

Vai sillä lailla. Toisin kuin eduskunnassa, yksi radikaaliedustaja saa kunnanvaltuustossa suuria muutoksia aikaan, niinkö? NIINKÖ?

Uuden puolueen tavoitteena on päästä eroon kapitalismista ja toteuttaa ympäristövallankumous esimerkiksi luopumalla yksityisautoilusta ja leikkaamalla rajusti energiankulutusta.

Että tällaista porukkaa. Fasistisia, äärisosialistisia pikkuhitlereitä, jotka katsovat oikeudekseen väkivallan avulla sanella muille, miten saa ja ei saa elää. Onko tällaisen puolueen perustaminen oikeasti laillista Suomessa? Väkivallatonta vakaumustani koetellaan.

Ryhmään kuuluu muutama kymmenen jäsentä, jotka ovat enimmäkseen nuoria ympäristöaktiiveja.

Enpä taida kuitenkaan aivan vielä menettää yöuniani tämän avohoitoporukan edesottamuksista huolehtiessani. Vaikka kyllähän hulluja maailmaan mahtuu, eri blogien kommenttiosastojen vihersaastuttajista päätellen.

9.11.2009

Dragon Age: Origins - ensivaikutelmia

Viikonlopun jälkeen minulla on takana reilut kaksikymmentä tuntia tehokasta peliaikaa Dragon Age: Originsin parissa, joten on aika kirjoittaa joitakin ensivaikutelmia tästä Vuoden Pelistä. Joku voisi ihmetellä, mitä ”Vuoden Peli”, ”ensivaikutelmia” ja ”kaksikymmentä tuntia” tekevät samassa virkkeessä, joten täsmennetään. Olen tietokonepelien veteraani parinkymmenen vuoden pelikokemuksella ja lisäksi useamman vuoden ammattimaisella peliarvostelukokemuksella, joten minä haistan nämä asiat. Tyypillinen nykypeli on läpi pelattu, nähty ja koettu viimeistään 20 tunnin jälkeen, mutta Dragon Agessa tuo aika riittää vain ensivaikutelmien muodostumiseen. Toisaalta 20 tunnissa Dragon Agessa ehtii nähdä sen verran loistavaa tarinankerrontaa, kiinnostavia hahmoja ja loppuun asti viimeisteltyä teknistä toteutusta, ettei Vuoden Pelin tittelistä ole tänä vuonna mitään epäselvää.

Dragon Agen takana oleva pelitalo on BioWare, minkä nimen pitäisi tuntua tutulta alaa edes pintapuolisesti seuranneille. BioWaren aikaisempiin menestysnimikkeisiin kuuluvat esimerkiksi Mass Effect, Jade Empire, Star Wars: Knights of the Old Republic, Neverwinter Nights ja Baldur’s Gate. Kaikki nämä ovat pelityyppinsä ehdotonta eliittiä ja huippuluokan tietokoneroolipelejä, eikä myöskään Dragon Age tee poikkeusta. BioWare tuo vahvasti mieleen Valven yhden tärkeän ominaisuuden suhteen. Molemmat ovat pelitaloja, joilla on sekä munaa että massia hioa valtavirrasta poiketen pelinsä valmiiksi loppuun asti ja haistattaa pitkät keskeneräisen bugikasan julkaisua vaativille tahoille. Kuvaavaa on, että 20 tunnin pelin aikana Dragon Age ei ole kaatunut minulla kertaakaan, enkä ole törmännyt yhteenkään muuhunkaan tekniseen ongelmaan. Joillakin on tosin ollut vastoinkäymisiä ennen peliä julkaistulla hahmoeditorilla tehtyjen hahmojen tuomisessa peliin, mutta itse säästyin tältäkin.

Dragon Age: Origins on siis tietokoneroolipeli. Niinpä pelaajan ensimmäinen tehtävä on oman sankarin eli pelihahmon luominen. Prosessin monimutkaisuus on linjassa BioWaren aikaisempien roolipelien kanssa, joten roolipeliveteraania vaihtoehtojen vähyys ainakin aluksi harmittaa. Jos naamavärkin yksityiskohtien nysväämistä ei lasketa, hahmon tekemiseen ei saa montaa minuuttia kulumaan, vaikka kuinka miettisi. Sekä rotuja että hahmoluokkia on kolme: ihminen, haltia ja kääpiö – soturi, voro ja velho. Näin yksinkertaisen jaon hyvä puoli on siinä, että kaikista vaihtoehdoista on väkisinkin ainakin jonkinlainen mielikuva jokaisella länsimaisen kulttuurin parissa eläneellä. Taidot, loitsut ja erikoisliikkeet on nekin äkkiä valittu, mutta alkupelin kannalta merkityksellisin valinta on itse asiassa hahmon historia ts. tausta. Taustoja on kuusi erilaista ja taustan valinta vaikuttaa siihen, minkä kuudesta aloitustarinasta pääsee pelaamaan. Aloitustarinat ovat kaikki täysin erilaisia ja aloitustarinaa pelataan ainakin parin tunnin ajan, joten valinta ei todellakaan ole yhdentekevä. Kaikki tarinat ovat sen verran mielenkiintoisia, että ainakin itse halusin heti nähdä ne kaikki. Suuri osa viikonloppua kuluikin siihen, että tein hahmon jokaista aloitustarinaa varten ja pelasin ne kaikki läpi. Luettelo taustatarinoista ja hyvin pieniä spoilereita sisältäviä mietteitä niistä seuraa.

  • Ihmisellä tai haltialla voi pelata Maagin aloitustarinan. Dragon Age:n maailmassa (melkein) kaikki maagit kasvavat aikuisiksi maagien tornissa, sillä järjestäytynyt yhteiskunta vahtii maageja ja magiaa tiukasti. Taikuus on vaarallista ja se korruptoi. Ennen maagiksi valmistumista taikurioppilasta odottaa ankara loppukoe. Lopputentin vaihtoehtoja on kaksi: onnistuminen tai kuolema. Onnistunut maagikokelas selviää kokeesta ja osoittaa omaavansa riittävän tahdonvoiman vastustaakseen taikuuden korruptoivia elementtejä. Muussa tapauksessa tuonpuoleiset demonit ottavat kokelaasta vallan ja temppeliritarit iskevät häneltä torson päästä irti. Karua. Itse pelasin maagin tarinan ensimmäisenä, jolloin löytämisen ilo oli suurimmillaan. Alaleuka tipahti lattialle parikin kertaa käsikirjoituksen nerokkuutta ja vivahteita ihaillessa. Alkutarina ei kuitenkaan pääty vielä loppukokeeseen, vaan maagin tahdonvoimaa ja etiikaa koetellaan vielä ystävän auttamiseen liittyvässä tehtävässä maagien tornissa.
  • Jos ihmishahmo ei ole maagi, hän on aatelinen. Aatelisen oikeudet ja velvollisuudet tuovat mieleen keskiaikaiset linnanherrat. Siinä missä ihmiset ovat keskenään edes jokseenkin tasa-arvoisia, pyykkiä pesee ja ruokaa kokkaa lähes yksinomaan haltioista muodostuva palveluskunta. Haltiat on vapautettu yksiselitteisestä orjuudesta vasta hiljattain, mutta monien ihmisten mielessä haltiat ovat orjia edelleen. Ihmisaatelisen tarinan alku poikkeaa muista siinä, että edes hetken aikaa kaikki ovat onnellisia (tai ainakin tyytyväisiä), maisemat ovat kauniita, aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Oma aatelistyttöni pääsi jopa viimeisenä normiyönä vällyjen välissä harrastamaan seksiä - toisen tytön kanssa. Siihenpä se kaunis satu sitten päättyykin ja veri alkaa lentää vähintään yhtä paljon kuin muissakin tarinoissa. Ruumiita tulee niin paljon, että laskuri menee äkkiä sekaisin.
  • Kaupunkilaishaltian tarina alkaa slummista. Vasta orjuudesta vapautuneet haltiat elävät oloissa, jotka eivät läpäisisi edes banaanivaltion lahjotun ja konttauskännissä olevan terveystarkastajan kierrosta. Haltioiden yhteiskunta ei sekään vastaa länsimaisia liberaaliarvoja, sillä tarina alkaa pakkoavioliitolla. Avioliitot sovitaan vanhempien kesken ja liiton osapuolet ovat kauppatavaraa. Oma haltiatyttöni raahattiin protesteista huolimatta alttarille saakka, mutta tilanteen pelasti yllättäen ihmisjoukko. Tai pelasti ja pelasti. Känninen aatelisihminen (yök!) kävi lähentelemään ja eli vielä selvästi haltiaorjuuden aikaa. Heti kun sanottiin vastaan, alkoi tulla nyrkkiä naamaan. Eipä aikaakaan, kun kaikki nuoret haltiatyttöset oli ryöstetty aatelispojan omiin yksityisjuhliin seuralaisiksi. No eihän se siihen jäänyt. Pian alkoi tässäkin tarinassa veri lentää (joko mainitsin, että Dragon Agessa veri todellakin koko ajan lentää ja roiskuu sankokaupalla?) ja läski tummua.
  • Metsähaltiat vaeltelevine klaaneineen ja vankkureineen tuovat mieleen lähinnä oman maailmamme mustalaiset. Erona on tosin se, että vaeltelu tapahtuu tosiaan metsissä eikä ihmissivilisaation parissa. Itse asiassa metsähaltian tarina alkaa siitä, kun kourallinen ihmisiä eksyy metsähaltioiden reviirille paljastaen heidän leiripaikkansa, mistä ei hyvä seuraa – ihmisille siis. Käy kuitenkin ilmi, että ihmisten varomattomalle juoksentelulle on syynsä. Metsän siimeksessä on oudot rauniot, joissa kaikki ei ole ihan kohdallaan. Tutkimusmatkalla veri lentää (yllätys yllätys), sillä raunioiden autius on hieman suhteellinen käsite. Raunioista löytyy sekä odottamatonta historiaa että vanhaa taikuutta, ja ennen pitkää asiat kehittyvät siihen, että metsähaltia joutuu jättämään klaaninsa ja Dragon Agen päätarina alkaa.
  • Kääpiöaatelisen tarina alkaa samaan tapaan kuin ihmisaatelisella. Hallitsijasukuun kuulutaan ja jotain merkittävää on tapahtumassa. Myös kääpiöaatelisen tarina alkaa leppoisissa tunnelmissa; oma prinssihurmurini kutsui yöksi kaksikin topakkaa matamia seuraksi kammariinsa – kyllä, yhtä aikaa. Mistä tunnistaa kauniin kääpiönaisen? Hän mahtuu (ihmis)pöydän alle seisomaan, muttei makaamaan! Saadakseen aikansa kulumaan aateliskääpiö myöntää kaksintaisteluareenan gladiaattoreille harvinaisen kunnian otella siniveristä vastaan. Joko arvaatte? Kyllä, veri lentää taas. Gladiaattoriareenan verenlento on tosin vasta alkua, sillä käy ilmi, että kääpiöaateliset ovat pahempia juonittelijoita kuin Machiavellin aikalaiset. Suku on pahin, kääpiöilläkin. Kun perinnön ja vallan jako alkaa veljesten kesken vaikka isä on vielä elossa, eihän siitä hyvä seuraa. Ja veri lentää, taas.
  • Kääpiötaviksen tarina on vähintään yhtä epäkonventionaalinen kuin kaupunkilaishaltialla. Kääpiötavis aloittaa kääpiökaupungin alamaailman (kirjaimellisesti alamaailman) pikkurikollisena, jonka moraaliin verrattuna John Dillinger oli kuoropoika ja partiokunnan lippujohtaja. Kiristys, prostituutio ja polvilumpioiden murskaaminen alkaa jo ennen aamiaista. Kääpiötavis pyörii niin vastenmielisissä porukoissa, että hatunnosto käsikirjoittajille on enemmän kuin paikallaan. Jos veri lentää hienohelmaisten aatelisten tarinoissa, niin ei liene vaikeaa uskoa, että se lentää myös ammattimaisen kallonhalkaisijan tarinassa. Myös kääpiötaviksella käydään kaksintaisteluareenalla, mutta hieman vähemmän kunniakkaammissa merkeissä kuin kääpiöaatelisella. Kertoisin mielelläni, että paha saa palkkansa, mutta ellei asia vielä ole käynyt selväksi, niin kaikki Dragon Agen alkutarinat ovat varsin karuja. Hahmon itsensä kannalta positiivisinta on epäilemättä se, että kääpiökaupungin viemäreistä päästään viimein pois, eikä takaisin meno kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiin.

Alkutarinan jälkeen kaikkien hahmojen seikkailu jatkuu samasta kohdasta. Muut hahmot jätin lepäämään, mutta ihmismaagillani pelasin peliä pitemmälle. Olen pelannut laskutavasta riippuen noin kolme alue- ja tarinakokonaisuutta päätökseen ja aloitin neljättä. Seurueeseeni kuuluu monenlaisia vekkuleita ja toinen toistaan kummallisempia antisankareita. Piltit ovat netissä pitäneet kovaa porua Dragon Agen vaikeudesta normaaliasetuksilla, mutta omasta mielestäni vaikeus on täsmälleen kohdallaan. Party Wipe on tullut pari kertaa vierailulle, mutta kyllä vaikeistakin taisteluista tarkkuudella ja huolellisuudella selviää – jos ei vielä ensimmäisellä tai toisella, niin sitten viimeistään kolmannella yrityskerralla. En ole vielä edes ehtinyt kunnolla tutustua pelin kehittyneeseen taktiikka- ja tekoälysysteemiin, mutta omien hahmojen käyttäytymisen ja taistelemisen säätämiseen näyttäisi olevan tarjolla varsin pätevät välineet.

Dragon Age lähettää (pelaajan niin halutessa) automaattisesti webbiin päivitykset hahmojen tiedoista ja pelaajan saavutuksista. En kuitenkaan ainakaan vielä julkaise linkkiä tässä, sillä tietojen näkeminen edellyttää ilmeisesti tilin luomista ja sisäänkirjautumista BioWaren palveluun. Kaverin etenemistä on kuitenkin mukava seurata ja verrata omaansa. Itse pelistä poiketen BioWaren webbipalvelu on tosin vielä Beta-asteella ja sen kyllä huomaa. Päivitysten toimivuus taitaa olla vähän niin ja näin, hahmosta ja kuun asennosta riippuen. Itselläni ja kaverillani nimenomaan kuudennen hahmon kuva katosi jonnekin matkalle. Muitakin ärsyttäviä ominaisuuksia webbipalvelussa on. Ehkä se siitä, ajan kanssa. Pääasia, että itse peli toimii ongelmitta. Suosittelen Dragon Age: Originsia kaikille, joita tietokonepelaaminen ylipäätään yhtään kiinnostaa. Peliharrastajile DA:O kuuluu ehdottomasti yleissivistykseen. Ennustan, että tässä on peli, josta vielä puhutaan ja paljon. Jatkossa on aika vaikeaa ja hedelmätöntä puhua mistään tietokoneroolipelistä vertaamatta sitä Dragon Age: Originsiin.

P.S. Lisäys. Tunnukseni BioWaren webbipalvelussa on Zelroy01. Jos olet DA:O -pelaaja, lisätkäämme toisemme kaverilistoillemme.

5.11.2009

Rokotustaisteluni

Kuten uutisista on saatu lukea, H1N1-rokotukset (eli sikainfluenssapiikitykset) ovat Suomessa täydessä käynnissä. Itse kuulun diabeteksen takia riskiryhmään 3 ja sain piikin tänä aamuna. Tahdonvoimaa ja yritystä homma kuitenkin vaati.

H1N1-rokotukset jakaa Suomessa julkinen terveydenhuolto ja sen kyllä huomaa. Kunnan koko ainakin kuulemma vaikuttaa siihen, miten sujuvasti tai kankeasti homma toimii. En voi sanoa olevani tyytyväinen oman kuntani järjestelyihin, vaikka pahempikin tilanne voisi olla.

Oman riskiryhmäni osalta piikkejä jaetaan kuluvan viikon aikana maanantaista torstaihin klo 9-17 ja perjantaina klo 9-14. Virka-aikaan siis, mikä on varsin hankalaa meille työssä käyville. Rokotukset tapahtuvat keskitetysti yhdellä terveysasemalla, joka sijaitsee kaukana keskustasta.

Eilen heräsin kuudelta ja menin seitsemäksi töihin, jotta pääsisin terveysasemalle hyvissä ajoin jonottamaan. Paikalle päästyäni totesin, että jono ylsi pihalle saakka. Olisin tosin ollut noin ensimmäinen ulkona odottamaan joutuva piikitettävä, mutta siitä huolimatta totesin, että tulkoon influenssa ja tappakoon, mutta tähän pelleilyyn en osallistu. Tein ovella käsijarrukäännöksen ja poistuin. Virhe, iso virhe.

Illalla kaverini totesi, että kyllä piikillä varmaan saa työaikaan käydä. Mietin asiaa yön yli. Nälkäiset kissat herättivät minut aamulla järjettömän aikaisin, joten nousin sängystä ja pelasin vähän aikaa yhdeltä yöllä Suomen aikaa avautunutta Dragon Age: Originsia (hyvältä vaikuttaa, todella hyvältä). Päätin, että tänä aamuna rokotuksen hankin, vaikka sitten tulisin jonossa hulluksi. Vääntäydyin paikalle varttia vaille yhdeksän, jolloin jono pihalla oli noin 30 metrin pituinen. Terve!

Päätin sinnitellä. Jonotus kesti lopulta tunnin ja vartin, josta melkein tunti kului pihalla pakkasessa. Palelin aika pahasti. Sain piikin kuitenkin lopulta ja nyt minun tarvitsee enää sinnitellä tauditta sen kahden viikon ajan, minkä vastustuskyvyn muodostuminen rokotuksesta kestää.

Kuntani rokotusjärjestelyt herättävät kuitenkin joitakin kysymyksiä:

  1. Mikä järki on keskittää rokotukset yhdelle pienelle terveysasemalle jossain hevonkuusessa? Pelkästään itse ydinkaupungin alueella on noin 50000 asukasta ja niiden kaikkien rokottaminen yhdestä ovesta on kuin jalkapallon ja keilapallon huuhtelemista vessanpytystä alas.
  2. Jos rokotuspaikan keskittämiselle on jokin järkevä peruste, miksei paikka voi olla vaikkapa jokin koulun liikuntasali tai vastaava, jossa saisi jonottaa sisällä lämpimässä? Onko kuntapäättäjien strategia tappaa piikitettävät jo jonoihinsa?
  3. Kunnille on kuulemma annettu ohjeet, että resurssipulan sattuessa rokotteita kannattaa antaa työterveyspalveluille jaettavaksi. Itse kävin kausi-influenssarokotteen aikaisemmin tällä viikolla työterveyshoitajalta. Jonotusaika oli viisi sekuntia. Miksi lahopäät kuntapäättäjämme eivät ole antaneet rokotteita työterveyspalveluille vaan yrittävät rokottaa 100000 ihmistä yhden oven ja kahdenkymmenen neliömetrin sisätiloissa?

Rokotusruljanssi on edustava esimerkki koko julkisen terveyshuollon tilasta. Minun ei ole tähän saakka tarvinnut turvautua julkiseen terveydenhoitoon yli kymmeneen vuoteen, mistä olen ollut tavattoman kiitollinen. Kenenkä idea oli jättää H1N1-rokottaminen sataprosenttisesti julkisen sektorin vastuulle, kun kaikki tietävät, että yksityinen sektori keksii kaikissa asioissa tehokkaampia ja halvempia toimintatapoja kuin julkinen? Joskus tämä suomalainen sosialismi kyrsii niin paljon ettei ole tosikaan.

4.11.2009

Asiakaspalaute huippuosaajalta

Yliopistolaitoksemme sijaitsee tiloissa, joissa on sähköinen kulunvalvonta. Avaimen virkaa toimittaa pieni magneettinappi, joka toimii samalla avaimenperänä. Joskus kauan sitten, kun sähköinen kulunvalvonta oli vielä uusi asia ja koski vain harvoja yliopiston tiloja, rehtori teki päätöksen, jonka mukaan kaikkien kulkutunnisteen haluavien opiskelijoiden pitää maksaa siitä pantti, jonka saa takaisin, kun tunniste palautetaan. En tunne järkeilyä päätöksen takana, mutta nykyään, kun kaikki yliopiston tilat ovat sähköisen kulunvalvonnan piirissä, byrokraattinen panttijärjestely tuntuu kaikista osapuolista tarpeettomalta, hankalalta ja työläältä. Panttilaskutukseen kuluu monelta ihmiseltä pitkä ja kallis työpanos sen monien papereiden ja vaiheiden takia. Menemättä yksityiskohtiin riittänee todeta, että prosessi kulkee ainakin amanuenssin, sihteerin, laitosjohtajan ja kirjanpidon kautta. Paperisota on melkoinen. En usko, että itse kulkutunnisteläpyskällä on mitään käytännön rahallista arvoa, mutta panttijärjestelystä ei ole yrityksistä huolimatta haluttu luopua. Tähän saakka kaikki ovat kuitenkin sopeutuneet siihen. Siis tähän saakka.

Kirjanpitoon oli palautunut bumerangina parin opiskelijasankarin panttilaskut, koska Posti ei ollut voinut toimittaa niitä perille. Kyse lienee siis ”opiskelijoista” eikä opiskelijoista – lukija lienee kuullut kansainvälisen opiskelijarekrytointijärjestelmän väärinkäytöksistä. Alla on skannaus viestistä, jonka toinen ”opiskelija” oli kirjoittanut laskukirjeensä taakse. Aika palkitsevaa ja motivoivaa. Poistin välittömästi kulkutunnisteista ohjausoikeudet ja samalla päätin muutenkin, että minulta nämä poijjaat eivät enää koskaan palvelua saa – siinäkin epätodennäköisessä tapauksessa, että naamareitaan enää koskaan kampuksella näyttävät. Syy on varmaan itsessäni, mutta en voi olla taskussa nyrkkiä puiden ajattelematta sellaisia muotisanoja kuin ”huippuosaaja”, ”voimavara”, ”kultamuna”, ”monikulttuurisuus”, jne.

2.11.2009

Äänestäminen pakolliseksi?

Joku Lauri Tarasti (KeskenKasv.) on lyönyt päänsä mäntyyn ja ehdottanut (kiitos vinkistä Juholle) äänestämisen säätämistä pakolliseksi. Sillä lailla. Äänestämättä jättäminen onkin ollut lähinnä viimeinen, edes etäisesti merkityksellinen keino boikotoida ja protestoida harvainvaltaa ja tyhmän enemmistön tyranniaa vastaan. Äänestämättä jättäminen on ollut keino pestä kätensä lapsekkaasta uskosta vaikuttamisen illuusioon. Toistaiseksi kansalaisilla on ollut vapaus itse päättää, haluavatko he osallistua harvainvallan tukemiseen äänestämällä vaiko eivät. Nähtävästi Tarastin mielestä valtiojohtoisessa maassamme on vielä liikaa vapauksia, sillä hän ehdottaa tämän vapauden poistamista.

Hallintoneuvoksen mukaan kysymys on moraalisesta velvollisuudesta vaikuttaa.

Upea, aukoton ja täysin vastaansanomaton perustelu, joka vetää hiljaiseksi. Not. Ensinnäkin, lain tarkoituksena ei saa olla minkään yksittäisen moraalikäsityksen pakottaminen kansalaisten kurkusta alas. Historia osoittaa, ettei pakottaminen toimi. Moraali on osittain sisäsyntyistä ja osittain kulttuurista perittyä, eikä lakikirjan sisältö vaikuta ihmisten moraaliin. Toisekseen, Tarasti ei perustele sanallakaan, miten kerran n:ssä vuodessa annettu yksi ääni ammattihuijarillepolitiikolle muka vaikuttaa mihinkään mitenkään. Kukaan muukaan ei ole tätä tosin koskaan mitenkään perustellut. Kaikki kyllä tietävät, ettei äänestäminen oikeasti vaikuta mihinkään, mutta ääneen asiaa ei saisi sanoa. Eikä Tarastin mielestä enää varsinkaan edes jättää sillä perusteella äänestämättä.

Rangaistusta äänestämisen laiminlyönnistä ei säädettäisi.

Mitä vitun merkitystä on lailla, jonka rikkomisesta ei säädetä rangaistusta? Onko lakikirja Tarastin mielestä liian ohut? Haluaako Tarasti kenties, että vaalipäivänä poliisit raahaavat nukkuvia niskaperseotteella vaaliuurnille?

Utriainen, Korhonen ja Tarasti nostivat esiin koulujen yhteiskuntaopetuksen kohentamisen. Korhonen ihmetteli, että tätä nykyä koulujen rehtorit eivät päästä puolueiden edustajia esittelemään kouluun puolueiden toimintaa. Tarastin mielestä koulujen tulisi muokata äänestämistä kohtaan myönteistä ilmapiiriä.

Korhosen pökerryttävän lausunnon hyvä puoli on siinä, että kerrankin joku osoittaa konkreettisella tavalla sen, miten oppivelvollisuuteen perustuva valtiollinen peruskoulu toimii poliittisen valtaeliitin propagandakoneistona ja aloittaa äänestämällä voit vaikuttaa –aivopesun jo vaahtosammuttimen korkuisille hallintoalamaisille. Sitä kautta se oppi leviää kätevästi koteihin ja aikuisiinkin.

Ei politiikka ole sitä, että siteerataan asiantuntijoita, hän [Utriainen] täsmensi.

Ei niin. Politiikka on tunteisiin vetoamista. Asiantuntijoiden lausunnoilla ja todistettavissa olevilla tosiasioilla ei ole mitään merkitystä, sillä ammattipoliitikko päättää asiat ja mielipiteensä tunteella (silloin kun ei päätä niitä voitelurahojen avulla tai äänestäjien kalastelu motiivinaan).

[Korhonen] korosti puoluetuen roolia hyväksyttynä rahoituskeinona ja piti tarpeellisena sen ulottamista myös kuntatasolle.

Niinpä. Miksi jättää puolueiden rahoitus epävarmojen äänestäjien vapaaehtoisuuden ja oman valinnan varaan, kun rahat voi kerätä pakolla veroina ja jakaa ne sitten itse itselleen (ja kavereilleen) suvereenisti päättäen puoluetukina?

**

Äskettäin joku kaheli vaati kansanvaltaa vastaan kiihottamisen säätämistä rikolliseksi. Nyt Tarasti jatkaa siis samoilla linjoilla ehdotuksellaan äänestyspakosta. Tarastin kaltaisille totalitaristeille mikään askel kohti täydellistä valtiojohtoisuutta ja orwellilaista isoveliyhteiskuntaa ei ole riittävän suuri. Täytyy sanoa, että jos Tarastin laiva olisi uponnut Keskustan suurristeilyllä, maailma olisi taas pykälän verran parempi paikka.

27.10.2009

Antologia BattleTechistä

Mainitsin taannoin tyytyväisyyteni Catalyst Game Labsin roolipelijulkaisujen (erityisesti BattleTechin) laatuun. Vähän vanhemman firman, Fanpron, BattleTech-kirjat olivat sekavia kokoelmia pientä nippelitietoa miljoonasta eri asiasta, joista puuttui yhteinen teema. Kuvituksen laatu oli yhtä vaihtelevaa ja eri kirjoittajien taidot heittelivät laidasta laitaan. Catalystin kirjat ovat ehjiä, loogisia ja laadukkaita kokonaisuuksia, eivätkä vähiten painotyön osalta.

Nyt Catalystilta on tullut varsin hengästyttävä juhlajulkaisu: BattleTech – 25 Years of Art & Fiction. Voin sanoa heti kärkeen, että kyseessä on upein pitkään aikaan kohtaamani kirja. Eipä olisi Gutenberg arvannut, mihin hänen työnsä ennen pitkää johtaa. 25 Years tuo jo pelkästään fyysisiltä ulkomitoiltaan wanhat ajat mieleen. Kirja on korkea, leveä, paksu ja painava. Sillä voisi tappaa härän. Paperi on painavaa, laadukasta, kiiltävää ja värikästä. Sisällön kuvitus tiputtaa alaleuan lattialle.

25 Years on siis taidekokoelma, mutta BattleTechin harrastajalle sisällössä on muutakin korvaamattoman arvokasta. Mukana on 18 novellia kaikkien aikojen parhailta BattleTech-kirjailijoilta, tähän asti kattavin BattleTech-maailman aikajana, sekä ennen kaikkea kuvilla ja tärkeillä avaintiedoilla varustettu bibliografia kaikista tähän saakka julkaistuista BattleTechin romaaneista ja lähdekirjoista. 25 Years onkin kauniin taidekirjan lisäksi oleellisen tärkeä hakuteos. Voinko mennä illalla nukkumaankin uuden kirjani kanssa, voinhan?

BattleTech – 25 Years of Art & Fiction on saatavilla hyvin varustetuista kirja- ja roolipelikaupoista (tämä ei ole maksettu mainos). Suomessa voi kääntyä kalliilla eurohinnalla Fantasiapelien puoleen; ulkomailla palvelee esim. Amazon ja Noble Knight Games, jota on tullut käytettyä paljon (euro kun on niin vahvoilla dollariin verrattuna). Jos Mecha-aiheinen taide yhtään kiinnostaa, suosittelen tätä juhlajulkaisua lämpimästi.

22.10.2009

Metakeskustelua asevelvollisuudesta

Alla oleva on jatkoa metakeskustelulle edellisen kirjoitukseni kommenttiosastolla. Kirjoitan vastauksen omaksi postauksekseen siitä yksinkertaisesta syystä, että Bloggerin kommenttiosasto on niin raivostuttavan ahdas. Vähänkään pitemmät kommentit pitää pilkkoa miljoonaan osaan, mikä on rasittavaa nysväämistä ja muutenkin epäkäytännöllistä. Keskustelun nostamisen tarkoitus blogin päätasolle ei siis ole opponenttini dissaaminen tms – vaikka sanottu opponentti mielestäni osoittaakin mallikkaasti nationalistisen konservatismin irrationaalisuuden.

Tämä postaus sisältää paljon asiaa, mutta sen ainoa sisältö on tosiaan aikaisemman keskustelun jatkaminen, mikä satunnaiselle lukijalle täten tiedoksi annettakoon. Jotta lukija pysyisi kärryillä, on syytä lukea tähän mennessä käyty keskustelu kokonaan. Käynkin seuraavaksi suoraan asiaan eli vastaan nimimerkin ”imulippo” uusimpaan – sinänsä keskimääräistä konservatiivinationalistia nohevampaan – kirjoitelmaryppääseen.

**

Esitin epähuomiossa faktana sen mikä oli visio ”yhteiskuntasopimuksen” - jota en edes kannata ensimmäisessä viestissäni kertomieni syiden takia – premissistä. … Verojen maksuun ei tarvitse pakottaa vapaudenriiston uhalla. Veroja peritään kaikilta työssäkäyviltä, riippumatta maanpuolustusvelvollisuuden suorittamisesta, ja työssäkäynti on edellytys kaikille etuuksille. Jos ei osallistu yhteisresurssien ylläpitoon, ei voi olla myöskään oikeutettu yhteisresurssin käyttöön.

Vuorotellen kannatat visiotasi kirjallisesta yhteiskuntasopimuksesta ja vuorotellen ilmoitat, ettet kannatakaan. Yritä jo päättää. Sinun käsityksesi verotus- ja sosiaalietuuksia koskevista laeista kun kuuluu tuon visiosi puolelle eikä voimassa olevan lainsäädännön. Suomessa verojen maksuun pakotetaan vapaudenriiston uhalla ja veroja peritään niin työssäkäyviltä kuin työttömiltäkin – myös sosiaalietuuksia nauttivilta. Työssäkäynti ei ole mikään edellytys sosiaalisten etuuksien saamiselle.

Ihannetilanne olisi se että jokainen ihmisyksilö arvostaisi - omasta vapaasta halustaan, ilman pakotusta - omaa yhteiskuntaansa antamalla sille suojelua maanpuolustuksen muodossa

Kommunistien ihannetilanne olisi se, että jokainen ihmisyksilö olisi – omasta vapaasta halustaan, ilman pakotusta – kutakuinkin täydellinen altruisti eli keskittyisi aina ja kaikissa asioissa valtion etujen ajamiseen vaatimatta itselleen mitään. Sinun kollektivistisella ihmisihanteellasi on paljon yhteistä ideologisen kommunismin kanssa. Yhteiskunnan suunnittelu tai sellaisesta edes haaveilu jonkin ihanteellisen ihmiskäsityksen varaan on täydellistä ajan haaskausta. Edes enemmistö, jokaisesta yksilöstä puhumattakaan, ei vastaa ihannetta missään perhettä tai pientä kyläyhteisöä suuremmassa yhteiskunnassa.

Josta pääsemme tuohon maanpuolustuksen ostamiseen ulkopuolelta … huh huh, täysin älyvapaa idea.

Moni pieni maa, joka kuuluu johonkin suureen sotilasliittoon, käytännöllisesti katsoen ostaa maanpuolustuksensa ulkopuolelta. (Maksun kun voi suorittaa muutenkin kuin käteisellä.) Tämä pätee niin NATO:on kuin Varsovan Liittoonkin.

Olet juutalainen Israelissa … Voitko mennä nukkumaan turvallisin mielin … kun tiedät, että maatasi turvaa esim. islamin nimeen vannovasta Yemenistä kotoisin oleva turvallisuusalan yritys?

Odotatko oikeasti vastausta näin lapselliseen kysymykseen? Tähän kappaleeseen saakka argumenttisi ovat ristiriitaisuuksistaan ja irrationaalisuuksistaan huolimatta olleet sentään vastaamisen arvoisia. Onko mielestäsi hyvinkin todennäköinen skenaario, että Iipot ostaisivat turvallisuuspalvelunsa heitä koko historian ajan terrorisoineilta barbaareilta?

jokainen yhteiskunta koostuu perustavaa laatua olevista asioista samaa mieltä olevista kansalaisista. … Vapaudenriiston uhalla jokainen yksilö pitää voida pakottaa tarvittaessa maanpuolustukseen. Tämä on lähtökohta itsenäiselle kansallisvaltiolle. … Kaikkein optimaalisimmin nationalistinen järjestelmä toimii luonnollisesti nimenomaan pienissa kyläyhteisöissä – joiden koko on saavuttanut maksiminsa kun jäsenet eivät enää henkilökohtaisesti tunne toisiaan

Vuorotellen määrittelet yhteiskunnan perustavaa laatua olevista asioista samaa mieltä olevien kansalaisten joukoksi, vuorotellen taas nationalistiseksi kansallisvaltioksi. Yritä jo päättää. Näillä on aika suuri ero. Erityisen suuri ero on sille maanpuolustusvelvolliselle, joka joutuu pakotettuna taistelemaan joko puolustaakseen omaa kyläänsä tai sitten jotain huitsinnevadaa tuhansien kilometrien päässä kotoa. Ajatuksenjuoksusi seuraaminen on todella työlästä, kun käytät sekaisin yhteiskunnan ja nationalistisen kansallisvaltion käsitteitä tarkoittamaan samaa asiaa, vaikka aiemmin määrittelit yhteiskunnan yhteisten mielipiteiden kautta. Kyläyhteisön kokoiset nationalistiset kansallisvaltiot puolestaan ovat aika harvassa.

Minun mielestäni ne, jotka kieltäytyvät sodan aikana oman maansa puolustamisesta, voisi vaikka … koska tämä ei ole oma blogini, niin jätän tarkemmin erittelemättä mitä näillä luopioille voisi tehdä.

Sinusta tulisi hyvä diktaattori.

jos valtiolla/yhteiskunnalla ei ole toimivaa ja uskottavaa maanpuolustusta, kenelläkään ei ole lopulta yhtään mitään.

Näinhän siinä helposti käy, mutta tämä ei ole mikään argumentti sen enempää verotuksen kuin asevelvollisuudenkaan puolesta. Verotus kun on tavattoman tehoton ja epäeettinen tapa rahoittaa minkä tahansa hyödykkeen tuottaminen; niinpä asevelvollisuus on tavattoman tehoton ja epäeettinen tapa tuottaa maanpuolustus. (Tässäkin tarkoitat yhteiskunnalla nationalistista kansallisvaltiota, vaikka aikaisemmin määrittelit sen yhteisten mielipiteiden avulla – todella rasittavaa epäjohdonmukaisuutta.)

En kertakaikkiaan voi ymmärtää, en millään, ihmistä joka mielummin alistuu valloittajan edessä kuin taistelee sen puolesta … Vaihtoehto on olla pasifisti, antautua taistelutta ja menettää kaikki.

En minäkään. Jos viittaat ”ihmisellä” minuun, niin mistä helvetistä olet saanut sellaisen käsityksen, että olisin pasifisti? Pasifismi on irrationaalinen aate ja minä syleksin irrationaalisia aatteita.

”miten perustelet oikeutesi pakottaa minut puolustamaan yhteiskuntaasi maanpuolustusvelvollisuuden kautta, kun en kerran edes yhteiskuntaasi kuulu?” Koska edelleen valtion rajojen sisällä olevana henkilönä, sinä, de facto, nautit yhteiskunnan suojelua, vaikkakaan et omasta tahdostasi ja et verorahoitteisia etuja, olet vain teoriassa vapaa olemaan ”vapaamatkustaja” mutta varsinaisesti yhteiskuntaan kuulumaton et näkemykseni mukaan kertakaikkiaan voi olla niin kauan kuin sijaitset valtion rajojen sisäpuolella.

Joudun taas toistamaan itseäni, mutta sekoitat taas oman yhteiskuntamääritelmäsi kansallisvaltioon. Kuulun samaan kansallisvaltioon kuin sinä, mutta yhteiskuntaasi en kuulu, sillä olen eri mieltä kanssasi asevelvollisuudesta. Palataanpa vanhempaan kommenttini, jossa ensimmäisen kerran pyysin sinua määrittelemään yhteiskunnan ja totesin, että asevelvollisuudesta puhuttaessa yhteiskuntaa ei voida määritellä kuin yhdellä tavalla:

Aloitetaan vaikka siitä, että määrittele, mitä tässä yhteydessä tarkoittaa yhteiskunta. Huomaat pian, että kun puhutaan yksilön muka-velvollisuuksista ”yhteiskuntaa” kohtaan, yhteiskunta tarkoittaa kaikkia muita yksilöitä paitsi puheena olevaa yksilöä.

Huomaatko? Yritit tämän jälkeen määritellä yhteiskunnan jollain toisella tavalla ja ajauduit loogiseen suohon, jossa rämmit vain nenä pinnalla koko pitkän puheenvuorosi ajan. Joko ymmärrät, miksi yhteiskunnan määritelmä on asevelvollisuudesta puhuttaessa niin tärkeä?

Yhteenveto: vaikka en kuulu yhteiskuntaasi, katsot irrationaalisesti oikeudeksesi pakottaa minut orjuuteen puolustamaan nationalistista kansallisvaltiotasi vaikka sitten jossain tuhannen kilometrin päässä kotoa. Hetken aikaa jo luulin, että ymmärsit, mitä geeneistä lähtöisin oleva terve itsesuojeluvaisto ja itsekkyys loppupeleissä tarkoittavat.

Tarkoitatko tosiaan että kieltäydyt sodankin aikana puolustamasta maatasi? … Kun muut puolustavat maata, jokainen yksilönä miten kynnelle kykenee, niin sinä istut aloillasi ja pidät kiinni oikeudestasi olla osallistumatta pakolliseen maanpuolustukseen?

Jos joku koskee ilman lupaani fyysiseen henkilööni tai yksityisomaisuuteeni, pamputan kriminaalia pipoon niin paljon kuin pystyn. (Sinun rakkaan kansallisvaltiosi ansiosta en muka saa omistaa ampuma-asetta, jos en joko todista käyväni säännöllisesti ampumaradalla tai sitten harrastavani metsästystä – kiitti vitusti. Niinpä joudun tyytymään imurinletkuun.) Jos Nigerian armeija hyökkää Suomen Lappiin ja valtaa pari kultakaivosta, kohautan olkapäitäni. Jos joku tulee ja yrittää pakottaa minua orjaksi Lappia puolustamaan, yritän pamputtaa orjuuttajaa pipoon niin paljon kuin pystyn. Jos joku tarjoaa minulle 5000 € viikossa puhtaana käteen siitä, että lähden Lappiin RK:tä kanniskelemaan, eroan työpaikastani sillä sekunnilla ja teen uuden työsopimuksen.

yksilönvapauksia voidaan tarvittaessa rajoittaa.

Ei voida. Etukäteen rajoitettu yksilönvapaus ei ole yksilönvapautta; rajoitettu sananvapaus ei ole sananvapautta, sota ei ole rauhaa eikä monikulttuurisuus ole rikkautta. Uuskielen käyttöön on turha tällä blogilla lähteä – ei mene läpi.

Jos sota syttyy, kenenkään yksilönvapauksilla ja -oikeuksilla ei ole käytännössä enää mitään merkitystä.

Sotatila ei oikeuta perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista luopumista. Mikään ei sitä oikeuta. Sotimaan pakottava orjuuttaja ei ole tippaakaan parempi kuin varsinainen hyökkääjä. Molemmat ovat yhtä lailla orjuutettavan vihollisia.

Maanjäristyskään ei kysy hyväksyntääsi eikä mielipidettäsi

Jo toisen kerran argumentaatiosi menee reippaasti metsähallituksen puolelle. Tässä rinnastuksessa ei ole sen enempää järkeä kuin skenaariossa, jossa Israel ulkoistaa maanpuolustuksensa islamistiselle teokratialle. Maanjäristys on eloton luonnonvoima eikä älykäs ja itsensä tiedostava elävä entiteetti. Vihollisarmeijan jokainen sotilas sen sijaan on, jopa barbaarisesta paskavaltiosta ja uskonnollisesta teokratiasta kotoisin oleva sotilas.

Yksilöllä ei voi olettaa olevan mitään motivaatiota työnteon ja verojen maksun kautta osallistua yhteiskunnan kehittämiseen jos yksilö ei voi olla varma siitä että esim. tämä työllä ansaitsema auto on todellakin minun ja että omistusoikeus on myös ehdoton. En näe että tämän rajoittamiselle on mitään tarvetta missään tilanteessa.

imulippo hyvä, verotus rikkoo yksityisomaisuuden loukkaamattomuusperiaatetta vastaan törkeimmällä mahdollisella tavalla: valtion väkivaltamonopolin turvin. Verojen maksaminen ei ole vapaaehtoista. Verotus on varkautta. Verotus on aseellista ryöstöä. Suomessa kokonaisveroaste on vähän alle puolet BKT:sta. En edes tiedä, kuinka suuri osa auton hinnasta tätä nykyä on veroa – bensan hinnasta puhumattakaan. Siihen vielä aronlisävero päälle. Auton hankkiminen ja omistaminen on Suomessa Todella Motivoivaa™.

Minulle yhteiskunta ei ole abstarkti vaan hyvin todellinen käsite, se on ensisijaisesti se yhteisö jonka jäsenet tunnistat naaman perusteella, ns. pihapiiri.

Taas uusi määritelmä yhteiskunnalle. Monesko tämä jo on? Olen mennyt laskuissa sekaisin. Tässä määritelmässä yhteiskunta on tuntemiesi yksilöiden joukko. Kuinka konkreettinen yhteiskuntasi on? Mitä sopimuksia olet yhteiskunnan kanssa tehnyt? Yhteiskunta ei ole älykäs ja itsensä tiedostava elävä olento sen enempää kuin maanjäristyskään on. Yhteiskunta ei ole aktiivinen toimija vaan sen yksilöt ovat. Yhteiskunta ei tee päätöksiä vaan yksilöt ja yksilöiden joukot tekevät. Maanpuolustuksessa ei puolusteta yhteiskuntaa vaan sen yksilöitä ja heidän yksityisomaisuuttaan. Kysy vaikka sotilaalta, joka on oikeassa sodassa ollut. Useimmat sanovat, että siellä tapellaan sotilaskaverin hengen ja terveyden takia.

Neuvostovenäjän naapurimaa on yksinkertaisesti mielisairas jos luopuu yleisestä asevelvollisuudesta

Maa ei ole älykäs ja elävä olento, joten se ei voi olla mielisairaskaan. Maan päättäjät tietysti voivat teoriassa olla, varsinkin jos kyseessä on yksinvalta. Esim. Ukraina ja Georgia (!) ovat Venäjän naapurimaita ja ovat tietääkseni luopumassa asevelvollisuudesta. Nämä maat eivät ole varsinaisia koulukirjaesimerkkejä demokratioista, mutta eivät niitä yksinvaltiaatkaan hallitse. (Toisaalta Suomessakin on käytännössä harvainvalta, vaikka ammattipoliitikot hehkuttavatkin mielellään demokratiaa maamme hallintomuotona.) Väite, että näiden maiden hallitsijat ja ammattipoliitikot ja jopa kansan enemmistö olisivat mielisairaita, on niin epätodennäköinen, etten katso tarpeelliseksi käsitellä sitä tämän enempää. Väitteen paikkansapitävyyden epätodennäköisyyden tajuaa jokainen terve aikuinen ihminen.

[yleisestä asevelvollisuudesta] joka on ainoa keino tuottaa toimiva ja uskottava maanpuolustus

No ei todellakaan ole. Maailmanhistoria on täynnä esimerkkejä yhteiskunnista, jotka ovat pärjänneet loistavasti ilman asevelvollisuutta.

Uskotko muuten oikeasti, että jos Venäjän armeijaa haluaa miehittää Suomen, meikäläinen asevelvollisuusarmeija pystyy sen estämään?

Ruotsi on jo käytännössä miehitetty, muslimeilla

Kyseinen miehitys ei ole minkään vieraan maan armeijan aikaansaannos vaan Ruotsin oman poliittisen eliitin. (Ranskassa on sama tilanne ja niin on aika monessa muussakin maassa.) Asevelvollisuudella ei ole mitään tekemistä Ruotsin maahanmuuttopolitiikan kanssa. Aika heikoilla jäillä alat olla, imulippo hyvä.